Ensimäinen lounas nautittiin ihan majapaikkamme vieressä, Bella Napolissa, jota emäntämme kehui ihan perusravintolaksi. Samoin olin merkinnyt sen karttaani kommentilla "kelvollinen perheravintola". Ruoka osoittautui fantastiseksi, ja onneksi tajusimme heti alkuun jakaa sekä alku- että jälkiruoat. 2-3 molempia passasi hyvin viidelle hengelle. Sienipasta oli taivaallista, parasta oli kuitenkin ehkä ananas carpaccio. Niin makeaa ananasta en ole syönyt koskaan.
Ensimmäinen kahdesta varauksestamme oli Pratissa sijaitsevaan Settembriniin. Paikka oli trendikkään oloinen, ja kuulemma TV-väen suosiossa, johtuen Rai Uno-kanavan läheisestä sijainnista. Samalla brändillä on ravintola, bistromainen kahvila ja leipomo. Oman paikkamme halusimme pähkäilyn jälkeen bistron puolelle. Tosin varaus taisi olla yhtä tyhjän kanssa, pöydät olivat jatkuvasti täynnä, mutta vaihtuvuutta oli kiitettävästi. Ja saavuimme tunnin etuajassa paikalle ja pöytä järjestyi muutamassa minuutissa. Lista oli ainoastaan italiaksi ja aika arvailun puolelle meni. Alkuun tilasimme ison lautasellisen juustoja ja leikkeleitä (mikä vegaaninen lokakuu?) sekä tarjoilijan suosituksesta mozzarellaa ja tomaattia. Juustot olivat ihania, samoin makkarat kuulemma taivaallisia. Mozzarella osoittautui kahden nyrkin kokoiseksi palloksi, joka oli ympäröity täydellisen mehukkailla tomaateilla. Ihanaa ihanaa ihanaa. Pääruoat jakoivat hieman mielipiteitä, toki täydellisellä listan ymmärtämättömyydellä oli osansa. Kalahamppari oli hyvää, samoin kuulemma lihahamppari. Osterit täydellisiä ja illan omitusin oli kylmä riisi, joka tarjoiltiin kylmän kalan kanssa. Jälkkärit jätettiin väliin. Ensi kerralla tilaan täällä jonkun ihanan drinkin.
Toinen päivä vietettiin Vatikaanin museossa ja nälkä oli huutava taide-elämysten jälkeen. Kesän Mondo suositteli lähistöltä Romeo-ravintolaa ja sinne marssimmekin päättäväisesti. Suosituksessa puhuttiin pienistä leivistä, mutta ne olisi pitänyt nauttia seisaaltaan ravintolan etuosassa. Jalat huusivat lepotaukoa, joten istuimme perälle lounaalle. Alkuun taas juustoja jaettavaksi. Miten ne italialaiset osaavatkin? Pääruoaksi söimme pastaa, itse kesäkurpitsapestolla, muut ravioleja ja osa merisiilillä. Jälkkärit jaettiin taas, toinen oli ihana suklaaleivos kahvikastikkeella ja toinen marjoja, lemon curdia ja keksimurua. Nämä olivat yhdet reissun parhaista jälkkäreistä.
Torkkujen jälkeen suuntasimme Eatalyyn, ruokabloggarin taivaaseen. Kolme kerrosta täynnä ruokaa ja ravintoloita, omaa panimoa unohtamatta. Neljännessä kerroksessa oli lisää ravintoloita ja kokkikoulu. Päädyttiin hankkimaan iltapalat asunnolle. Ihania juustoja, leikkeleitä, tuoreita vihanneksia, hedelmiä ja oliiveja, viiniä monessa eri värissä. Täältä tarttui myös tuliaiskassiin paljon täytettä. Alakerrassa syötiin vielä jäätelöt, pieni kuppi riittää, niin voimakkaita ja intensiivisiä maut olivat.
Kolmantena päivänä sattui reissun ainoa ruokastiplu, mutta sellaisen kävelymäärän jälkeen emme olisi jaksaneet enää metriäkään. Lounas pidettiin tarkoituksellisesti kevyenä, koska illaksi oli reissun toinen varaus. Olimme veljeni kanssa varanneet Metamorfosi-ravintolaan pöydän vanhempiemme juhlaillaksi. Metamorfosi on Kolumbialaisen Roy Salomon Caceresin ravintola, joka sai ensimmäisen Michelin-tähtensä tänä vuonna. Niin kuin nimestä voi päätellä , olivat kaikki annokset kokeneet jonkinnäköisen muodonmuutoksen. Koko menua en ala tässä käymään läpi, mutta suosikeiksi nousivat oma mozzarella-pinaattiannokseni, carbonara sekä pre-jälkkärinä tarjottu sinihomejuusto-valkosuklaatikkari. Meillä saattaa joulupöydästä löytyä mukaelma tästä. Ihana ele ravintolalta oli tarjota vanhemmilleni extrana suklaakakku, kynttilän kera! :) Viinit tarjoili persoonallinen sommelier ja itse Roy jaksoi jutella melkein kaikkien pöytien kanssa. Tunnelma oli rento ja välitön, mutta toki tähtitasoa. Erityisesti tykkäsin kun käsilaukulleni kiikutettiin oma jakkara pöydän viereen.
Neljännen ja viimeisen kokonaisen päivä vietimme Colosseumilla ja suuntasimme lounaalle takasin Eatalyyn, samalla täydensimme vielä hieman tuliaiskasseja. Illallinen syötiin tutussa Bella Napolissa, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Maut olivat simppeleitä ja rehtejä, ilman turhaa kikkailua.
Tuliaisiksi mukaan tarttui pastaa, riisiä, risottoaineksia, parmesania, pecorinoa, mozzarellaa, kahvia, karamelleja työkavereille, gnoccheja, viiniä, kesäkurpitsan kukkia, suolaa ja jauhoja.
Kokonaisuudessaan Rooma oli ihana, viehättävä, tunnelmallinen, välitön ja lämmin. Ruoka oli täydellistä, kunhan vähän katsoi missä söi. Tässä on linkki omaan apuriini, Rooman karttaan johon olen kerännyt eri ruokablogeista ja muilta sivustoilta suosituksia ja kommentteja. En seiso minkään kommentin takana, itse ehdimme käydä murto-osassa. Mutta joku näistä paikoista on pitänyt.
Ihana ihana Rooma!
