Miljöö autotien ja rakennustyömaan läheisyydessä ei ollut ravintolan parasta antia, mutta hyvä, konstailematon ruoka korvasi kyllä tuollaiset ulkoiset puutteet.
Alkuun kympillä lasi samppanjaa, Leipuri kiittää. Hippi valitsi kolmen ruokalajin menun, joka oli varsin kohtuullisen hintainen ja sisälsi alkuun lohta ja fenkolia, pääruoaksi härkää ja possunkylkeä, jälkkäriksi tarte tatin. Vegemenu ei jostain syystä houkutellut, vaikka muut pöydän kasvissyöjistä kehuivatkin sen maasta taivaaseen (kurpitsakeittoa, risottoa, punajuurta, sieniä ja vuohenjuustoa, marjoja ja jätskiä), vaan päädyin valitsemaan menun listalta. Alkuun otin vegealkuruoan jossa oli punajuurta, omenaa, tatteja ja kaikkia muita aivan fantastisen makuisia asioita. Joka haarukallisella suuhun tulvi joku uusi maku. Nam.
Pääruoaksi valitsin Pellingen, eli päivän kala-annoksen. Siikaa, maa-artisokkapyrettä, purjoa ja maailman parhaita papuja, sitruunavaahtoa ja tilliä. Yksi parhaista kala-annoksista joita olen syönyt. Huh. Siian kanssa suositeltu Itävaltalainen monen eri rypäleen viini oli yrttinen ja voimakas, mutta todella mun makuun.
Jälkkäriä arvoin tarte tatinin ja juustojen välillä ja päädyin omenapiirakkaan. Kinuski ja itsetehty jätski kruunasi kokonaisuuden. Tosin tämä tarte tatin ei ollut tehty voitaikinaan, vaan pohjalla oli selkeästi toisen tyyppinen taikina. Ehkä muropohja. Itse tykkään perinteisestä voitaikinakuoresta enemmän, mutta annoksen jätski suli suuhun.
 |
| Tarte tatin katosi parempiin suihin ennen kuin kamera ehti paikalle |
Hippilä suosittelee. Sekä Porvoota että Sinneä.
