Uuden vuoden suunnitelmia

Meillä vietettiin joulu rauhallisissa merkeissä, syöden, juoden, kooten palapeliä ja lukemalla uusia kirjoja. Eli hyvin perinteistä. Välipäivinä otettiin Hipin kanssa tavoitteeksi tuhota vuoden univelat, ja nukuttiin niin paljon kuin ikinä pystyttiin. Aika hyvin onnistuttiinkin, yhtenäkään päivänä ei noustu ennen yhtätoista.

Uusi vuosi otetaan rauhakseen vastaan. Piipahdetaan ehkä ystävillämme ja katsellaan raketteja, ja korkataan tottakai pullo kuohuviiniä. Uuden vuoden menukin on hyvin perinteinen; Sörkan nakkeja, kreikkalaista perunasalaattia, tsatsikia ja karjalanpiirakoita munavoilla. Reseptit seuraa perässä, heti kun ehdin niitä näpytellä.

Mitään varsinaisia lupauksia ei tälle vuodelle taideta tehdä. Maistetaan, kokeillaan ja ollaan ennakkoluulottomia. Katsotaan mihin päädytään. Ihanaa uutta vuotta kaikille!

Joulukalenteri #24

Kaikki kissa- ja koiraystävät hiljentyvät meidän mukana joulun viettoon ja koko Hippilän väki haluaa toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Minski

Putte

Antero

Mörri

Skuuppa

Alma

Helmi

Joulutunnelmia

Tapaninpäivän juustokakku on uunissa, koti siivottu ja kohta vielä pikaisesti hakemaan Teemulta ja Markukselta jouluaaton jälkiruoat ja hautausmaalle muistamaan mummoa ja vaaria. Sitten voi laskeutua glögimuki kädessä kohti joulua, päättymättömiä päiväunia ja ihanaa ruokaa.

Valkosuklaa-sinihomejuustopallerot

Otsikon mukainen ruoka saattaa kuulostaa omituiselta, mutta on ihan tajunnanräjäyttävän hyvää. Metmorfosi-ravintola Roomassa tarjoili meille näitä palleroita syksyllä, ja päätimme samantien, että näitä nähdään myös meidän joulupöydässä.

Mietoa sinihomejuustoa
Maustamatonta tuorejuustoa
Valkosuklaata
Mustikkahilloa

Sekoita sinihomejuusto notkeaksi, notkista tuorejuustolla niin että siitä tulee muotoiltavaa. Laita massa hetkeksi pakastimeen jähmettymään. Sulata sillä aikaa suklaa. Muotoille juustosta palleroita ja kuorruta ne valkosuklaalla. Tarjoa mustikkahillon kanssa ruoan jälkeen, ennen jälkkäreitä.

Joulukalenteri #23

Ennen aattoa on hyvä hiljentyä hetkeksi miettimään niitä jotka olivat joskus maailman tärkeimpiä, ja ovat muistoissamme joka päivä. Monella meistä on ollut lapsuudessa lemmikkejä, jotka ovat jo siirtyneet parempien naksukippojen ääreen. Minulla on ennen Minskiä ollut kaloja ja pari liskoa, ja myös vuokraponi, joka loppuaikoina oli lähes kuin oma. Hipillä on ollut Bertta-koira ja Juuso-kissa. Ensimmäisessä kuvassa Bertta on Pullan kanssa.

Juuso pikkukissana

Tässä kuvassa on Alman ja Helmin emännän Heili-kissa ja alemmassa kuvassa Doris-koira.

Tässä on Mörrin emännän Vili-kissa.

Hipin jouluhalko

Vietimme ÄAMI:n tiptap-special editionia Hipin ollessa kokkausvuorossa. Tällä kierroksellahan meillä on teemana arvotut raaka-aineet, ja Hipille osui porkkana, lanttu ja hunaja. Tiedossa oli hyvin jouluinen kokonaisuus.

Alkuun tarjoiltiin monissa muissakin blogeissa pyörinyt, alunperin Chef Santerin lanttukeitto kanelilla ja kardemummalla, superhyvää! Pääruokana tarjoiltiin perinteinen joulupöytä modernilla twistillä:

Porkkanalaatikkoa
Keitettyjä puikulaperunoita
Rosollia (mummon reseptillä: raastettua punajuurta, granny smith-omenaa ja suolakurkkua)
Falafelejä
Merilevämätiä, punasipulisilppua ja smetanaa
Kinkkua ja kermakastiketta
Ruisleipää ja voita

Jälkiruoaksi Hippi teki perinteisen jouluhalon, hunajatäytteellä. Resepti muokattu Helsingin sanomien ohjeesta.

Puolikas pellillinen; kuudelle

Kuorrutus:
150 g tummaa suklaata
50 g voita
0,75 dl kuohukermaa

Tee ensin kuorrutus. Sulata suklaa ja voi. Sekoita kerma joukkoon muutamassa osassa ja anna kuorrutuksen jähmettyä huoneen lämmössä useampi tunti. HS kielsi laittamasta kuorrutetta jääkaappiin, mutta meillä se kyllä vietti parvekkeella hieman aikaa, jotta jähmettyminen vauhdittui hieman.

Pohja:

1/4 dl tummaa kaakaojauhetta
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa
0,75 dl sokeria

Paista pohja. Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Siivilöi keskenään sekoitetut kuivat aineet joukkoon varovasti käännellen. Levitä taikina vuokaan/puolikkaalle pellille ja paista 225°C (kaasu 5) n. 6-8 min. Ripottele sillä aikaaa toiselle leivinpaperille hieman kaakaojauhoja ja kippaa kypsä pohja heti siihen. Pohja tarttuu helposti kiinni, joten tässä kannattaa olla nopea.

Täyte:

150g maustamatonta tuorejuustoa
25g voita
1/4 dl tummaa kaakaojauhetta
1,5 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl appelsiinimehua
1 dl kuohukermaa

Valmista täyte. Vatkaa voi ja tuorejuusto sekaisin. Lisää muut aineet paitsi kerma. Vatkaa kerma erikseen vaahdoksi. Levitä täyte jäähtyneelle pohjalle, levitä kerma päälle. Rullaa kääretorttu napakaksi kääröksi ja anna makujen vetäytyä vähintään muutama tunti.

Kuorruta torttu. Vetele veitsellä kuorrutteen pintaan kaarnamaista kuviota ja halutessasi voit leikata päistä palat oksiksi. Siivilöi tomusokeria halon päälle juuri ennen tarjoilua.

Tähtianiksella maustettu suklaamousse, cantuccinikeksiä ja kirsikkachutneyta

Kuulostaa aika hyvältä vai mitä? Kävimme Murun pop down in Tytyri-jouluravintolassa ja jälkkäriksi tarjoiltiin yllä olevan kaltaista jälkkäriä. Se oli niin hyvää, että halusin tehdä siitä toisinnon joulupäivän jälkkäripöytäämme. Murussa keksit eivät ehkä olleet cantuccineja mutta jotain rapeita kuitenkin. Kirsikkachutneyn tilalla oli kirsikkaliemi.

Me tehtiin näin, alkuperäinen resepti Maku-lehden sivuilla:

Suklaamousse 4:lle (pienehkö annos)

1 ½ dl maitoa
3 tähtianista
175 g maitosuklaata (osa voi olla tummaakin)
1 liivatelehti
1 3/4 dl kuohukermaa

Mittaa maito kattilaa, lisää tähtianikset. Kiehuta hiljalleen n. 5 min, varo ettei pala pohjaan tai kiehu yli. Laita liivate likoamaan kylmään veteen. Rouhi suklaa pieneksi ja laita kulhoon. Puristele liivate ylimääräisestä vedestä ja sekoita maitoon. Siivilöi maito suklaan päälle, sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä huoneen lämpöiseksi. Vaahdota kerma ja sekoita se varovasti käännellen suklaamassaan. Laita mousse jäähtymään jääkaappiin n. puoleksi tunniksi.
Nostele mousse pursotinpussiin ja pursota annosmaljoihin. Anna hyytyä vielä ainakin tunti pari jääkaapissa.

Kirsikkachutney (sovellettu Murun kirjasta), purkillinen.

175 g hapankirsikoita
175 g hillosokeria
Vajaa desi punaviiniä
0,2 dl punaviinietikkaa
1 tl sinapinsiemeniä
1 tl inkivääriä

Mittaa aineet kattilaan. Kiehuta hiljalleen n. tunti. Laita lasipurkkiin ja anna jäähtyä. Siirrä jääkaappiin kun chutney on huoneen lämpöistä.

Kirsikkachutney kannattaa tehdä vähintään vuorokautta aikaisemmin. Kirsikkachutneyta tarjotaan Murussa juustojen kanssa, niin meilläkin jouluyönä, punaviinin ja lautapelien kera.

Cantuccini-keksit ostimme tällä kertaa valmiina, kaikkeen ei repeä ja jaksa.

Joulukalenteri #22

Mutta ei kaikkien tarvitse niin rohkeita olla. Minkkis on enemmän sellainen tarkkailijaluonne. Niin kuin ystäväni sanoi, ei haittaa että on arka, jos on niin kaunis. Se ei ole myöskään sylikissa, vaan mielummin käpertyy viereen, ja komentaa jos rapsutus loppuu liian aikaisin tai rapsutetaan ihan väärin, tai ainakin väärästä kohtaa.

Joulukalenteri #21

Bonuskoirana esittelemme Pontuksen, Hipin vanhempien energiapallon. Pontukselta ei into lopu kesken, se jaksaa juosta, noutaa, kiskoa ja kaivaa loputtomiin. Pontus kerjää, usein onnistuneesti, varsinkin kahviaikaan pöydän vieressä. Pontus on myös sylikoira, vaikkei sen koosta sitä heti voisi arvata. Pontus on loputtoman hyväsydäminen, eikä tee kärpäsellekkään pahaa. Välillä se vain innostuu niin kovasti.

Vuoden iloisin piparkakkutalo

Perinteen mukaan teemme aina kummipoikani ja hänen äitinsä kanssa piparkakkutalon. Me tuodaan koristeet ja "vähemmän on enemmän" ei ole kuulunut sanavarastoomme, kun kyseessä on piparkakkutalo. Tällä kertaa modernin talon ympärille kokoontui sankka joukko metsän väkeä.

Joulukalenteri #20

Karvinen on yksi kaikkien aikojen suosikkisarjakuvakissojani. Mutta vielä hauskempaa, mikäli mahdollista, ovat Garfield minus Garfield-sarjakuvat. Voi Eskoa.

Joulukalenteri #19

Hipin Pulla ansaitsee toisen luukun. Ei se aina noin käpylehmänä ole. Rakas, hieno, kaunis ja taitava hiirikissa Pulla.

Joulukalenteri #18

Minski on kova nukkumaan, niin kuin kai kissat yleensäkin. Purren bravuuri on kiepauttaa itsensä kerälle mille tahansa väärässä paikassa olevalle kankaanpalalle, mieluiten mustalle, jotta valkoiset karvat näkyvät mahdollisimman hyvin.

Joulukalenteri #17

Topelius on Anteron ja Mörrin kämppis. Topelius tuli aikanaan Anteron kaveriksi, kun Antero oli lievästi sanottuna yliaktiivinen. Topelius eli Putte ei pelkää mitään eikä ketään. Putella on oma tahto, mutta myös Anteron tahto. Jos Puttea vituttaa, Putte puree. Mutta Putte on myös vähän mammanpoika, ja käpertyy usein syliin mussuttamaan paidanhelmaa.

Joulukalenteri #16

Aikaisemmin oli puhetta että Minski ei ole erityisen rohkea kissa. Minski saa kesäisin ulkoilla vapaasti kun olemme mökillä, se on saari ja muita mökkejä ei ole, niin riskit on aika pienet karkaamiselle tai muulle häiriköinnille. Viime kesänä Minski uskalsi jo hypätä terassilta alas ja hiiviskellä puoleen väliin pihaa. Sitten piti jo mennä keräämään rohkeutta sängyn alta. Sama kissa on saaressa säikähtänyt melkein kuoliaaksi kun päästäinen kurkkasi kolostaan. Kerran tosin Minski livahti yöaikaan pihalle, ja kirmasi ympäri saarta niin, että lokit hermostuivat pahanpäiväisesti. Mutta se oli varmaan vahinko.

Pakkaspäivien paras keitto; ramenkeitto

Olen himoinnut ramenkeittoa niin kauan, kun alkuvuodesta näin kuvan siitä jossain keittokirjassa/lehdessä tms. Itseasiassa en usko että silloin tajusin keiton olevan nimenomaan ramenkeitto, mutta joku siinä nuudelien ja tuoreiden vihannesten liitossa kiinnosti. Koska vuosi on ollut aika kiireinen, sain vasta nyt aikaiseksi toteuttaa tuon keiton. Alkuperäistä reseptiä ei tietenkään ole missään tallessa, mutta otin hieman mallia tästä Glorian Ruoka&Viini-reseptistä ja loput sovelsin omasta päästä. Ramenin a ja o on liemi, itse vähän oijoin siinä, mutta reippaampi keittää juureksista liemen itse, tosin hyvää tuli näinkin. Tähän sopisi hyvin myös siitakesienet, ja kiinankaalin tilalle myös paksoi. Ihanan tulinen keitto lämmittää kovallakin pakkasella, mutta keitto maistu vallan hyvin myös nollakeleillä.

Kasvisramen, ja hipille kanaa

Liemi:
1 punainen chili
2 valkosipulin kynttä
1 shalottisipuli
pätkä inkivääriä
2 liemikuutiota
1-2 litraa vettä
tilkka öljyä
1 pss misokeittoa

Keittoon:

Sipulifritti:
1 punasipuli
1 dl olutta (myös vichy käy hyvin)
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa
öljyä paistamiseen

1 kananmuna per syöjä
1 munanuudelikerä per syöjä
pala tofua/kanaa
3 kiinankaalin lehteä
puolikas avocado per syöjä
puolikas punainen chili

Laita ensin liemi kiehumaan. Pilko kaikki aineet reiluiksi kuutioiksi, kuullota paloja öljytilkassa. Lisää litra vettä ja liemikuutiot. Anna kiehua sen aikaa kun valmistelet muut aineet.

Keitä kananmunat (n. 5 min). Tee sipulifritti. Sekoita olut ja jauhot, lisää suola, kuori ja viipaloi sipuli. Kuumenna reilu määrä öljyä kasarissa. Dippaa sipulit taikinaan ja paista kuumassa öljyssä nätin ruskeiksi molemmin puolin. Nosta talouspaperille valumaan. Paista tofut/kanat. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi. Viipaloi avocado ja pilko kiinankaali reiluiksi paloiksi.

Siivilöi liemi, lisää siihen misokeitto. Maista, ja säädä vedellä tulisuutta. Kuumenna lopuksi liemi kiehuvaksi. Kasaa lautaselle annokset. Kiinankaalia, nuudeleita, avocadoa, kananmuna ja tofut/kanat. Kaada kuuma liemi laitaselle, koristele chilirenkailla ja nosta ihan viimeiseksi sipulifritti annokseen. Tarjoile heti.

Joulukalenteri #15

3. adventti!

Adventtikissana saa olla tällä kertaa Helmi, joka nimestään huolimatta on poika. Helmi tuli Alman kaveriksi muutama vuosi sitten. Helmi on hyväsydäminen hönö joka touhuaa Almankin edestä. Helmin suosikkipaikka on tiirailla tirppoja olohuoneen ikkunasta. Vanhemmiten Helmin karva on vain kasvanut ja pörheydessään se kilpailee jo Anteron kanssa.

Joulukalenteri #14

Minskillä on monta nimeä. Minni alunperin, josta tuli Minski, joka on muokkautunut kaikiksi mahdollisiksi väännöksiksi. Minski, Minkkis, Minks, Minksi, Purri, Purri Masala, Katti Katala, Purre, Minkkindeeros tai Miukuti Maukuti ovat vain alkusoittoa.

Mutta niin kai se taitaa olla, rakkailla lemmikeillä on aina tusinoittain nimiä. Rakkauttahan se vain on. Meidän Elämänvalo.

Joulukalenteri #13

Lucianpäivä!

Skuuppa on meidän koiravahvistus. Me ollaan ostettu Skuupan rakkaus makkaralla, mutta jos joku on tarpeeksi epäilyttävä, ei Skuupan rakkaus ole ostettavissa millään maailman makkarakasoilla. Vuh. 

Skuuppa tuli aikoinaan Espanjasta, ja on myös Minskin tavoin rohkaistunut hurjasti vuosien varrella. Skuuppa onkin vakikalustoa kesän mökkireissuilla ja piknikeillä. Skuupan BFF on pehmopapukaija/kirahvi/aasi/hiiri, jota pitäisi heittää loputtomiin.

Pähkinä-suklaa-taatelibrownie

Sain viimeisen projektin päätösjuhlassa superhyvää kakkua. Siinä oli ainakin suklaata, pähkinää ja taateleita, ja sen päällä oli mustikka-kardemummavaahto. Ihan taivaallista. Päätin yrittää itsekin samantyyppistä kakkua, jos siitä saisi jouluksi hyvät jälkkärit. Unohdin sulattaa mustikat, kardemumma oli päässyt loppumaan ja kerma oli vanhaa. Mutta hyvää, joskin aika makeaa tästä tuli näinkin. Ensi kerralla skaalaan sokerin määrää reilusti alas, voisikohan sen jopa jättää kokonaan pois?

Pieni annos, n. 15x10 cm

40g voita
1 kananmuna
1 dl rouhittuja pähkinöitä
1 dl rouhittia suklaata
6 taatelia
3/4 dl jauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhettua
1 tl leivinjauhetta
1 dl sokeria

Sulata voi, ja anna sen jäähtyä. Rouhi pähkinät ja suklaa, ne saavat jäädä aika isoiksi paloiksi. Pilko taatelit. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Vaahdota muna ja lisää siihen kuivat aineet ja voi, sekoita nopeasti taikinaksi.

Paista 180°C (kaasu 2-3) n. 15 min, jätä brownie löysäksi keskeltä, ettei siitä tule kuiva. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Tarjoile kerman/jäätelön/vaniljakastikkeen kanssa.

Joulukalenteri #12

Tänään luukusta löytyy kissayhdistysten kissoja. Niissä asuu kissat, jotka joku on hylännyt, tai muuten niillä ei ole omaa kotia. Kissoja hylätään erityisesti syksyisin, iänikuinen kesäkissaongelma elää ja voi hyvin edelleen. Valitettavan sitkeässä elää uskomus, että kissa pärjäisi Suomen talven yli luonnossa. Monen kesäkissan kohtalona onkin kuolla kylmään, nälkään ja sairauksiin. Eläinsuojeluyhdistykset tekevät korvaamatonta työtä pyydystämällä kissoja luonnosta ja etsimällä niille uudet kodit. Joten jos sinulla on joululahjat vielä mietinnässä, huono vaihtoehto ei ole lahjoittaa muutamaa roposta vaikka paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle.

Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto
Helsingin eläinsuojeluyhdistys
Kainuun eläinsuojeluyhdistys
Vaasan eläinsuojeluyhdistys
Meri-Lapin eläinsuojeluyhdistys
Turun eläinsuojeluyhdistys

Joulukalenteri #11

Melvin on porukan uusin tulokas, vaikka taitaa olla Mörriäkin vanhempi. Melvin rakastaa ruokaa ja mieluiten istuisi pöydällä kun muut syö. Tuolilla nyt ainakin. Melviniä ei juuri ikä paina ja viime kesänä se olikin pyydystänyt parvekkelta oravan ja kantoi sen ylpeänä sisälle. Taitaa olla selvää, että omistajat eivät niin kauheasti tästä lahjasta innostuneet.

Joulukalenteri #10

Matkakissojen lisäksi haluan esitellä teille suosikkinettikissani. Se on japanilainen Maru, joka r-a-k-a-s-t-a-a laatikoita.

Toinen suosikkini on suomalainen Vladimir Punikki, joka on harvinaisen ilmeikäs kissa. Harmi ettei uusia kuvia ole tullut vähään aikaan.

Joulukalenteri #9

Minkkis on äärimmäisen nirso kissa. Sen ruokavalio koostuu ainoastaan kananmakuisista Royal Canin-naksuista ja silloin tällöin nokareesta margariinia. Satunnaisesti myös joku herkkunaksu saattaa maistua. Elämänvalo rakasti aikoinaan Tassu-maitonappeja, mutta niiden valmistus lopetettiin. Minski sai vielä erikoislähetyksen tehtaalta/markkinointitoimistosta, kun tiedustelimme nappien puutetta kauppojen hyllyillä, mutta sitten nekin loppuivat.

Joulukalenteri #8

Meidän adventtikissa on Antero. Antero asuu samassa taloudessa Mörrin kanssa, alunperin se on katukssa Tallinnasta. Antero muistuttaa pölyhuiskua, ja muita tuntomerkkejä on lautassilmät ja tikkukorvat. Antherolla on myös todella, siis todella pitkät wiikset. Antero rakastaa kun sen mahaa kuopsuttaa, mutta jos Antero ei tykkää jostain, se pulputaa.

Anteron paraskaveri on Topelius aka Putte, mutta Putesta myöhemmin lisää.

Joulukalenteri #7

Matkan varrella nähdyt kissat ansaitsevat myös oman luukkunsa. Tapohimme kuuluu kuvailla kissoja myös reissuillamme, tässä niistä muutama.

Riiassa kissoille oli oma hostelli

Portugalin raidallinen

Portugalin punainen

Fuerteventuran uima-allasvahti