16.10.2012

Muutama sana Guatemalalaisesta ruoasta

Niin kuin aikaisemmin mainitsin, olin työmatkalla Guatemalassa. Paljoa ruoasta en etukäteen tiennyt, mutta rinnastin sen vahvasti Mexikolaiseen keittiöön. Enkä ihan väärässä ollutkaan. Kaiken perustana on maissi. Maissia puurona, lättynä, mykynä, leipänä ihan minä vaan. Kasvissyöjälle, ja aavistuksen varovaiselle mahataudin karttajalle viikko tiesi siis maissitortilloja juustolla eri muodoissa. Ja mahataudin uhallakin guacamolea. Pupusas oli ilmeisesti Guatemalan erikoinen, jossa juusto leivottiin maissitortillan väliin ja tortilla uppopaistettiin rasvassa.


Vuoristossa ruoka ei maistunut juuri miltään, juustokin oli mautonta ja hajutonta. Rantaa kohden kun siirryttiin, niin ruokaankin ilmestyi limeä, korianteria ja chiliä. Mutta tiedä sitten johtuiko se hieman paremmasta elintasosta vai siitä ettei vuorilla kasvanut muuta kuin maissia.

Yleisesti maustaminen tapahtui kastikkeilla. Pöytään tuotiin aina vihreää extra picante-kastiketta, punaista einiinpicante-soossia ja mahdollisesti jotain näiden väliltäkin. Ja jokaiseen ruokaan kananmunista lähtien lisättiin soosseja.


Paikallinen erikoisuus oli frijoles eli refried beans. Oppaamme mukaan homma toimii niin, että mustat pavut liotetaan, keitetään, muussataan, maustetaan, jäähdytetään ja paistetaan. Jokaisella itseään kunnioittavalla ravintolalla ja perheellä on oma salainen frijoles-resepti, mutta yleisesti siihen kai tulee öljyä, suolaa, pippuria, valkosipulia ja yrttejä. Me ostettiin omamme pussissa supermarketista, ja niitä kuulemma ulkomailla asuvat paikalliset kantavat säkkitolkulla tuliaisina.

Tänään rakentelin iltapalan Guatemalan tyyliin. Tarjolla oli quesedillaksia, salsaa, frijoles ja guacamolea maustettuna korianterilla.

Queasdillaksien väliin laitoin cheddaria ja maasdammeria. Guacamoleen lisäsin perusaineiden (avocado, lime, suola, pippuri) lisäksi chiliä ja korianteria.