Muutama valopilkku kuitenkin kaiken sen ylikypsän pastan, mauttomien kastikkeiden ja pizzan keskeltä kuitenkin löytyi.
Belgialaisomistuksessa oleva Caspers tarjosi omien sanojensa mukaan kaupungin parhaat mojitot, ja meidän otannan mukaan oikeassa olivat. Muutkin drinkit olivat hyviä ja lisäksi listalla oli laaja valikoima belgialaisia oluita. Kannattaa käväistä jos satut sille suunnalle. Sijainti oli hieman syrjässä kaupungin humusta, mutta mojitot olivat sen arvoisia (ja meidän hotelli oli melkein vieressä).
Toinen hienous oli ihan rivi pasta/pizza/pihvi-paikassa alkupalaksi tarjoillut kanarialaiset perunat pikantin mojo-kastikkeen kanssa. Alkupalalautasella näitä perunoita oli yhdeksän (!). Käsittääkseni aluperin ruokalaji on muodostunut, kun kalastajat ovat keitelleet pottuja merivedessä, mutta nykyisin nämä tehdään keittämällä ihan tavallisessa vedessä ja sen jälkeen kuivaamalla potut uunissa suolapedillä. Mojo-kastike on myös jotain perinteistä, taidan ottaa siitä selvää tässä päivänä muutamana. Niin hyvää se oli.
Suurin valopilkku ja oikeinkin maittava ateria nautittin viimeisenä iltana El Andaluz-ravintolassa. Pöytävaraus paikkaan on pakollinen, pienessä ravintolassa kahdeksan pöytää täyttyy varauksista päiviä etukäteen.
Alkuun nautimme aperitiivit jossa oli cavaa sekoitettuna metsän marjoihin, eli ilmeisesti johonkin metsämarjalikööriin. Raikas ja hyvä aloitus illalle. Alkuruoaksi jaoimme annokset manchego-juustoa oliiviöljyllä ja tomaatti-avokaco-vuohenjuusto-trilogiaa. Lisäksi tarjoiltiin tuoretta leipää ja yrteillä marinoitua oliiviöljyä (aivan käsittämättömän maukasta). Pääruoaksi Hippi otti possua rosmariiniperunoilla ja tomaatilla ja pestolla. Itse otin päivän kalaa, joka tuona päivänä oli meriahventa. Lisäkkeinä oli maissia, tomaattia, rosmariiniperunoita ja yrttivoita. Oikeinkin maittavaa, kaikki maistui siltä miltä piti ja kala oli uinut vielä samana aamuna. Ruodot oli nypitty tarkasti pois ja kaikki oli kohdallaan. Kerrassaan maukasta.
Jälkkäriksi otimme vielä itävaltalaisen omistajan äidin reseptillä tehtyä pähkinäkakkua, kermavaahtoa, vaniljajätskiä ja karamellisoituja manteleita. Kakku oli kuohkea eikä ollenkaan niin raskas, kuin kirjoitettuna voisi olettaa.
Lisäksi vielä kahvit ja lasku viineineen oli reilu kahdeksankymppiä tippeineen. Joka pennin arvoista ja kannattaa tehdä varaus ajoissa jos sille suunnalle sattuu.
